6.9.2022

LP-Vampula Huittinen sai ykkössarjajoukkueeseensa paluumuuttajia ja joukon uusia kasvoja. LP-Vampulan akatemiajoukkuetta valmentaa vuoden tauon jälkeen Janne Anturamäki, joka oli viime vuonna liigajoukkueen kakkosvalmentajana uutena liigajoukkueen päävalmentajana aloittaneen Ziga Kosin aisaparina.

–Ykkössarjajoukkueen runko on sama. Kuten akatemiajoukkueen kuvaan kuuluu, emme tavoittele liigaan nousua vaan haluamme kasvattaa pelaajistamme liigakelpoisia, sanoo Janne Anturamäki.

Kasvatustyön onnistumisesta kertoo se, että tällä kaudella seuran omaan liigajoukkueeseen nousivat yleispelaaja/hakkuri Selma Räsänen ja passari Nanna Talvitie. Viime kaudella heidän lisäkseen liigassa debytoivat libero Laura Liikanen ja yleispelaaja Heini Ahtola.

Paluun LP-Vampulan akatemiajoukkueeseen tekee yleispelaaja Pauliina Kaski, joka tulee Huittisiin VaLePasta. Samasta seurasta palaa myös Triin Innanmaa (omaa sukua Kruuda), joka oli nostamassa LP-Vampulaa liigaan.

–Uusia pelaajia ovat Viia Rainio, joka tulee VaLePasta, Petra Lankinen VaLePasta, Elina Ruosteoja Helsingin seudulta, Tara Loijas Joensuusta ja Sinitta Mennala Jyväskylästä. Viime kaudella pelanneista joukkueessa jatkavat yleispelaaja Heini Ahtola, passari Emilia Kangassalo, hakkurina aloittaa Mari Lipand, joka oli aiemmin keskitorjuja. Ja keskitorjujana on Petra Muuvila ja libero Laura Liikanen.

–Petra Lankinen ottaa ensimmäisiä askeleitaan ykkössarjassa. 15-vuotias Elina Ruosteenoja on asettanut itselleen selvät tavoitteet. Hän haluaa olla liigassa liberona neljän, viiden vuoden päästä ja hän muutti nyt yksin Huittisiin. Tara Loijaksen suhteen meillä on isot odotukset, hän on urheilijatyyppi.  Sinitta Mennalaa olemme seuranneet jo useamman vuoden ajan.

Anturamäki kuvailee Triinua eli Triin Innanmaata joukkueen äitihahmoksi, joka halusi palata joukkueeseen. Välivuosien aikana hän on synnyttänyt kaksi lasta ja pelannut VaLePassa.

–Meillä on nyt 12 pelaajan joukkue koossa, mutta se voi vielä täydentyä ennen kauden alkua. Ryhmässä on ainakin kolme, neljä pelaajaa, jotka farmisopimuksen mukaan ovat tarvittaessa liigajoukkueen käytettävissä.

Anturamäki toteaa, että joukkueella ei ole muita tavoitteita kuin pelata mahdollisimman hyvin ja säilyttää sarjapaikkansa, jotta yhteistyö liigajoukkueen kanssa toimii.

–Nuorilla on hyvä mahdollisuus edetä urallaan lähellä liigajoukkuetta. Täällä he näkevät, miten paljon pitää tehdä töitä, jotta portit liigaan avautuvat.

Naisten ykkössarjassa on kymmenen joukkuetta.

–Ottelukuorma on nyt pienempi ja välimatkat lyhyitä. Meistä kaukaisin joukkue on Joensuussa, joten yhtään yön yli kestävää pelimatkaa ei tällä kaudella ole. Nyt pelaajilla jää harjoitteluun ja palautumiseen paremmin aikaa ja opiskelukin vaatii osansa. Pelaajille tulee vapaaviikonloppuja, mikä on hyvä asia, että he pääsevät tapaamaan kavereitaan lentopallon ulkopuolelta.

Anturamäki veikkaa, että ykkössarja tulee olemaan todella tasainen, sillä selkeää ykkösjoukkuetta hän ei joukossa näe.

–Paineettomassa tilassa on hyvä pelata, kun ei ole merkittäviä tulostavoitteita, sanoo Janne Anturamäki.

Hänen lisäkseen joukkueen valmennustiimissä ovat mukana apuvalmentajat Petri Kurvinen ja Jari Kangassalo, psyykkinen valmentaja Pilvi Peltomaa ja huoltaja Reijo Mäkelä.  Markku Köykkä vastaa pelaajien fysiikkaohjelmasta.

Ykkössarjajoukkueella sarjakausi alkaa 3. lokakuuta, jolloin Tahto Areenalla on vastassa Kuortaneen Urheiluopiston joukkue.

Kasvuporras kehityshaluisille pelaajille

Alkava kausi on LP-Vampula Huittisen seurahistorian yhdeksäs kausi mestaruusliigassa ja myös ykkössarjassa pelaavalla akatemiajoukkueella.

–Alusta lähtien on perusperiaatteena ollut, että liigan lisäksi pyöritetään kasvuporrasta kehityshaluisille ja- hakuisille pelaajille. Tuo malli on tuottanut hedelmää, kun pelaajat pääsevät kehittymään osaamisensa karttumiselle sopivalla tasolla, sanoo LP-Vampulan manageri Timo Talvitie.

- Olen ollut naislentopallotoiminnassa erityyppisissä rooleissa jo pian 35 vuotta. Monenkirjavaa on matkan varrelle mahtunut, mutta yksi asia on ennen liigaan nousuamme mieltä kaivertanut ja osaltaan johtanut tämän akatemiamallin rakentamiseen ja siitä kiinni pitämiseen. Niin monta kertaa olen nähnyt potentiaalisten pelaajanalkujen siirtyneen liigajoukkueisiin turhan aikaisin ja tuolloin kohtalo on liian usein ollut matkustaminen ympäri Suomea siirtääkseen toisten asuja erätauolla vaihtopenkiltä toiselle. Muu aika heiltä on kulunut vaihtonurkkauksessa. Sitkeämmät tuota on tehneet parikin vuotta, mutta monia pelaajatarinoita on jäänyt syntymättä.

–Eli vaikka akatemiajoukkueen pyörittäminen vaatii paljon, niin se on rakennettu pelaajia palvellakseen ja siitä on myös tullut periaate, mistä emme helpolla luovu. Maine tuosta on kiirinyt. Yhtenä esimerkkinä on kesällä Huittisiin lentopallon perässä muuttanut Elina Ruosteoja, joka on täällä kehittyäkseen neljän, viiden vuoden aikana mestaruusliigan liberoksi, toteaa Talvitie.