22.11.2019

Huippuhieno ottelu ja huippuhieno tunnelma Tahto Areenalla. Siitä oli keskiviikkoilllan trilleri ladattu. Kotijoukkue oli ladannut tankit täyteen ja vielä hieman ruuvannut turboruuvia isommalle, kun Challenge Cupin toinen osaottelu Sveitsiläisvieraita vastaan oli käsillä Huittisissa. 

Yleisö oli jättänyt muut askareet toissijaisiksi ja onnekseen saapuneet ottelupaikalle. Heti alusta lähtien hallissa oli tunnelma, että nyt on käsillä jotain ennenkokematonta, jotain aikaisempaa suurempaa. Ja se tunnelma totta vie oli jotain käsinkosketeltavaa, joka meni ihon alle ja joka sai monet lähes herkistymään. Ottelun edetessä osa hyppi ja huusi innosta, osa antoi kannustukselle rytmiä erilaisilla siihen soveltuvilla välineillä. Mitä pidemmälle ottelu eteni, niin piinkovinkin ilme alkoi vääntyä odottavan/ihmettelevän malliseen muotoon.

Tuon sai aikaan tahtojen taistelu, jossa kumpikaan joukkue ei antanut piiruakaan periksi! Vampula hoiti ensimmäisen erän ja Lugano toisen. Näin sen varmaan pitikin alkaa. Kotijoukkue ja katsomossa vielä istuallaan pysyneet kannattajat tiesivät, ettei  enempää Luganolle saanut eriä ottelussa antaa, sillä ensimmäinen osaottelu Sveitsissä päättyi heidän voittoonsa 3-0. Seuraavat kaksi erää on otettava, mikäli mielii päästä kultaiseen erään.

Kolmas erä antoi isoja viitteitä siitä mitä on tulossa. Mainosaidat kaatuilivat ja lattian luuttutytöt joutui ahertamaan kentällä jatkuvasti, pyyhkien lattialla pallon perässä ryömivien pelaajien jäljiltä jäämiä hikijälkiä. Tasaista oli, tosi tasaista. Välillä jo alkoi kuulua hermostuneita huokauksia, mutta se kotijoukkueen periksiantamaton taistelu, se otti väkisin erävoiton, tuosta ottelun kannalta elämän ja kuoleman erästä. 

Neljäs erä oli huittislaisten vahvinta esitystä, jossa käkikellomaan tytöt jäivät lähes katsojan rooliin. Kolmanne erävoiton myötä koko ottelu upeasti ja yleisön lähes kattoa nostattavan riemun saattelemana siis LP-Vampulalle erin 3-1!

Varsin lyhyen hengähdystauon jälkeen alkoi tuo usein lottoa muistuttava kultainen erä. Erä pelataan viiteentoista pisteeseen, joka kuitenkin ratkeaa vasta kahden pisteen erolla.

Mitä pidemmälle ottelu eteni sen enemmän se alkoi muistuttaa Rocky- elokuvien teemaa: Lyödään vuorotellen, kunnes toinen tippuu. Ja kyllä palloa lyötiin. Cveticanin raatoi ja kaivoi jokaiseen lyöntiinsä valtavan voiman.  Jakic pamautti muutaman pommin keskeltä, mutta päävastuu oli siirretty Cveticaninin iskujensa varaan.

Emilia Joensalo, tuo lentopallokenttien sähköjänis oli lähes joka puolella kenttää, ja lähes aina siellä missä pallokin. Koko muukin joukkue teki kaikkensa. Kentän laidalla päävalmentajan, Darko Dobreskovin suu kävi ja kädet heiluivat kentän laidalla kuin Mertarannalla Suomi-Ruotsi jääkiekkopeliä selostaessa. Erä ei ratkennut viiteentoistapisteeeseen, vaan kultaisessa erässä mentiin jatkopalloille....

Jatkopalloja pelatessa yleisön äänistä saattoi alppimaanjoukkue saada kotiinviemisiksi uusia sävyjä jodlaukseensa, sillä kaikki ei enää ollut hallittua, saatika pidäteltyä, vaan koko halli eli täysillä ottelussa mukana.

Kolme mahdollisuutta katkaista ottelu huittislaisriemuun, mutta ei. Vaikka yksi noista kolmesta jatkopaikan antavista syötöistä lähti Agrebin Tunisialaiskädestä kierona kuin korkkiruuvi ja osui Sveitsin vastaanottojaa todennäköisesti peukalonkynnenreunaan, josta pallo kimposi melkein suoraan nelospaikan lattiaa kohden, niin ei . Ei tullut vapauttavaa pistettä, vaan sinnekin jollain ihmeen voimalla Luganon pelaaja sai kädet alleen ja jatkopallojen myötä piste lipui Luganoon. 

Kolmen ottelupallon kuivuttua kokoon, vuorostaan kotijoukkue joutui selkä seinää vasten. Lugano vei tuon tahtojen taistelun lopulta hienolla sijoituslyönnillä Vampulan takakentälle ja villisti juhlien saavuttivat jatkopaikan seuraavaan vaiheeseen.

Hetken aikaa Huittisissa koettiin pettymyksen tuntemuksia. Vain hetken, sillä kaikki tiesivät, että jokainen oli antanut kaikkensa. Pieni ripaus tuuria olisi kääntänyt pelin toisinpäin. Kun kaikkensa antaa, niin sen jokainen ymmärtää, että se on tarpeeksi. Ellei se riitä, niin sitten ei riitä. Molemmat joukkueet olisivat ansainneet jatkopaikan, mutta vain toinen sen voi saada. 

Kokonaisuutena Vampulakin oli voittaja. Se sai paljon hyvää kokemusta ja oppia jatkoa ajatellen. Nyt pitää saada pidettyä oma tatsi hyvällä tasolla. Nyt jokainen, jopa Palojoen perukoilla asti tietää, että tämä joukkue osaa pelata. Todella osaa pelata.....